Olen kahdesti kokenut Jumalan rakkauden ympäröivän minut fyysisesti, kuin valtava hattarapilvi peittäen minut kokonaan sisäänsä. Se ympäröi minut kokonaan ja vei pois kaiken kivun, surun ja tuskan. Jäljellä oli ainoastaan puhdasta rakkautta. Ensimmäinen kerta, kun koin tällaisen valtavan Jumalan rakkauden ilmestymisen oli mummini siunaustilaisuus kirkossa. Muistotilaisuudessa sen jälkeen tulikin sitten itku.
11.6.2021 Kun vanhuus saapui
niin voimas uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki Korkein,
käteesi tarttui,
vei kotiin mummin väsyneen.
Suvun todellinen voimanainen siunattiin tänään taivasmatkalle. Mun mummi.❤
5.6.2021 Aamen. ❤☀️😊🙏 Pois se turha stressi, överikalenterointi ja suorittaminen.. Me ei tiedetä onko meillä huomista päivää. Meillä on vaan tää hetki. Eletään siinä. Ja eletään se rakastaen ja kunnioittaen toinen toisiamme.
On muuten myös hyvä muistaa, että me ite ollaan myös arvokkaita ja oikeudenmukaisen kohtelun arvoisia. Ollaan siis lempeitä myös itellemme.❤
Kommentti julkaisuuni entiseltä työkaverilta: En oo kyllä sun kalenteria täydempää koskaan nähny.. 🤭
Vastaukseni: Se oli sillon joskus, ku mittasin oman arvoni sillä miten kiireinen mä oon. Nythän mulla ei siis oo olemassakaan kalenteria.😂 Näin ne ihmiset muuttuu.😄
3.6.2021 Illalla, kun kävelee Tyynen kanssa samoja naapuruston katuja ja polkuja, kuin lapsena, vaipuu väkisin nostalgisiin fiiliksiin.
Naapurin Antin ja Maija-Liisan ikivanha sirotuomipihlaja, Mallun upeat sireenipensaat, yhden naapurin massiivinen omenapuu ja meiän äitin norjanangervot, jotka kertoi aina synttäreitten lähestyvän. Tuoksumuistot on vahvassa.❤😊
Naapurin Kaisa huuteli yhtenä päivänä, että: "Hanna, mulla on vielä tallessa se sun tekemä leivinliina! Käytän sitä aina kun leivon." Niinpä, lapsuuden päiväkodin tuotantoa 80-luvun lopulta.😄 Ennen tehtiin asiat kestämään.😉
Maaliskuun pimeys on vaihtunut valoon. 🙏