15.1.2023 Sanoilla voi rikkoa tai rakentaa. Jotkut sanat voivat olla balsamia haavoille ja toiset taas repiä ihmiseen haavoja.

Joskus vuosia sitten olin lääkärikäynnillä. Toimintaterapeutti oli suositellut mulle sormitukien hankkimista ja mainitsin asiasta tuolle mieslääkärille. Hän sanoi mulle tympeällä äänellä lauseen: "Miksi sä sellaiset haluat? Sittenhän vaan näytät vammaiselta."

Jäädyin ihan täysin, enkä osannut sanoa mitään.

Lopulta mua hoitava moniammatillinen työryhmä oli sitä mieltä, että mä todellakin tarvitsen ne sormituet toimiakseni arjessa. Joka sormeen ja joka niveleen, sekä myös  tuet rystysille molempiin käsiin.

Ton mieslääkärin lause vaan jäi jotenkin alitajuntaan.

Nyt kun oon palannut työelämään lasten pariin ja oon paremmassa kunnossa, on noi lääkärin sanat palannut mieleen.

En oo halunnut pitää sormitukia, koska ne herättää huomiota ja kysymyksiä. En halua ensimmäisenä selittää mun sairauksista ihmisille, kun en halua, että mun elämä on sairauskeskeistä ja kun mussa ihmisenä on paljon muutakin, kuin 6 diagnoosia.

Toisekseen mua on alkanut uudelleen ahdistaa nää mun sairaudet. Uskoontulon jälkeen oon joutunut käsittelemään näitä uudestaan, mutta uudesta näkökulmasta ja se on ollut vaikeeta.

Oon tuntenut itteni naisena vialliseksi. Ja sitähän mä olen. Ihan sekundaerää.

Selkeästi Herra on nyt laskenut muutaman uskovan ystävän sydämelle rohkaisun sanoja tähän liittyen ja ne on tuntuneet hyvälle.

Eilen koin Herran puhuvan ystäväni suulla. Hän sanoi, että: "Jokainen on tärkeä ja mittaamattoman arvokas juuri sellaisena kuin on ja sillä omalla paikallaan mihin Herra on asettanut"

Tänään sain toisen ystävän suusta jälleen kerran rohkaisun sanat käyttää sormitukia. Kiitos niistä sanoista.

Meillä itsellä voi olla unelmia elämämme suhteen. Jumalalla voi kuitenkin olla täysin eri suunnitelmat meiän elämän varalle.

Tärkeintä on luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän tietää jopa meitä itseämme paremmin, mitä me tarvitsemme elämässämme.

Hän haluaa meidän parasta.❤

 5.1.2023 Oon ollut kipeenä tapaninpäivästä lähtien. Oon vaan lähinnä levännyt ja ollut yksin kotona.

Mut tuntevat tietää, että mä viihdyn touhutessa asioita ja olemalla ihmisten keskellä vuorovaikutuksessa. Tällainen päiväkausien yksin hiljaisuudessa olo on tietyllä tapaa mun epämukavuusaluetta. Mutta usein just siellä epämukavuusalueella tapahtuu ne ahaa elämykset.

Löysin loppuvuodesta sellaisen 40 päivän haasteen ja päätin startata sen 1.1.2023, koska "Uusi vuosi ja uudet kujeet"..

Haasteessa on 7 osa-aluetta, joista jokaisen tarkoitus on viedä lähemmäs Jumalaa. Yks isoin asia on ton haasteen taltioiminen journal tyyppisesti joka päivä muistikirjaan. Ja huomaan, että se on ollut mulle tosi hyvä keino fokusoitua siihen mitä teen. Muuten mun ajatukset sinkoilee miljoonaan paikkaan. (Onkohan mulla joku piilevä keskittymishäiriö?)

Oon uskon alusta asti aloittanut aamun Raamatulla ja rukoilemisella (sekä ylistyksellä ja joskus saarnojen katsomisella), mutta vasta nyt ton journal työskentelyn avulla tuntuu, että oon päässyt oikeesti syventymään ja kuulemaan Herran ääntä paremmin.

Oon nyt 5 päivää lukenut Habakukin kirjaa Vanhasta Testamentista ja tehnyt sen pohjalta pohdintatehtäviä muistikirjaan. Se on vienyt mut syvemmin miettimään omaa uskoa.

Oon oivaltanut sen, että usko ei oo ainoastaan sitä, että mä uskon Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka kuoli ristillä mun syntien tähden, ylösnousi kuolleista ja hallitsee tänäänkin Isän, Jumalan oikealla puolella Taivaassa.

Raamatussa sanotaan, että "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä mikä ei näy." (Hepr. 11:1)

Siellä sanotaan myös: "Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät." (Hepr. 11:6)

Mä kyllä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta mun elämässä on ollut niin monia miehiä, jotka on mua satuttanut sanoillaan ja teoillaan, että mun on aivan järkyttävän vaikea luottaa siihen, että yksikään mies haluaisi mulle mitään hyvää. Ainakaan ilman taka-ajatuksia. Ja kaikki ne haavat on saanut mut myös uskomaan sen valheen, etten mä edes oo ansainnut mitään hyvää osakseni.

Jumala istutti mut siis tässä yks päivä alas ja kysyi: "Hanna, luotatko sinä Minuun?"

Ja ainut mitä mä pystyin vastaamaan oli, että mä haluan, siis tahdon luottaa. Mä tein valinnan. Päätin haastavassa tilanteessa luottaa, vaikka koko mun aiempi elämä todisti sitä vastaan, että älä luota enää yhteenkään mieheen. Mä päätin luottaa ja toivoa, vaikka mä en nähnyt edes seuraavaa askelta eteenpäin.

Ja niin Jumala näytti miten Hän pitää huolta. Miten Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsii.❤

Yks isoin oivallus oli myös se, että elämässä kaikki ei aina pääty hyvin. Meille voi käydä myös tosi huonosti. Mut siitä huolimatta me, jotka uskotaan ja seurataan Jeesusta, voidaan iloita siitä toivosta, mikä meitä odottaa lopussa: ikuisuus Jumalan läheisyydessä taivaassa.

Tämmöstä kevyttä pohdintaa oon käynyt saikulla ollessa.😅

Eikä muuten oo eka kerta, kun Jumala pysäyttää mut sairastumisen kautta. 🙈 Mä oon sellanen sata lasissa menijä, että sairastuminen taitaa olla ainut tapa saada mut nopeasti hiljentämään tahtia, pysähtymään ja tarkastelemaan tilannetta, jossa elän sekä korjaamaan suuntaa, jos oon kulkemassa ohi maalin.

Niinpä rohkaisen sua miettimään, jos et vielä Jeesusta tunne omana Vapahtajanasi, että ottaisit Jeesuksen sun elämääsi Herraksi. Se on paras päätös, mitä ihminen elämässään voi tehdä.

1. Sano ääneen, että: Jeesus on mun Herrani.

2. Usko sydämessäsi, että Jeesus on Jumalan Poika, joka syntyi neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin, kuoli sun syntien takia, ylösnousi kuolleista ja hallitsee tänäkin päivänä taivaista Jumalan oikealta puolelta.

3. Tunnusta sun synnit Jeesukselle. Pyydä niitä anteeksi ja luovu niistä synneistä sun elämässä, eli tee sun elämässä parannusta. 

(Voit vaikka ääneen lukea tän syntisen rukouksen: https://terveisinhanna.blogspot.com/…/syntisen-rukous.html… )

Kun oot tuon tehnyt, hakeudu jonkun uskovan luo. Hän neuvoo sut siitä eteenpäin. (Seurakunta yhteys, Raamatun lukeminen, rukous, jne) Mutta tärkeintä on, ettet jää uskonratkaisun tehtyäsi yksin, vaan alat lukea Raamattua, rukoilla ja etsit ympärillesi uskovia ihmisiä. Näin sulla on paremmat mahdollisuudet myös säilyä siinä uskossa.😊❤

Siunausta sun päivään.🙏✝️💕🌈😊

15.12.2022 Poikkesin töistä tullessa mummilla. Mummi oli löytänyt Kansanopiston laulukirjan vuodelta 1947. Mummi pyysi, että mä katson osaanko mä sieltä mitään lauluja, että lauletaan niitä yhdessä.

Löytyihän sieltä. Kirjan alku oli täynnä hengellisiä joululauluja ja vanhoja virsiä. Niitä me sitten laulettiin niin, että mummilta lopulta jo äänikin lähti.😅

Jäin miettimään sitä, miten tärkeitä laulujen sanoitukset on. Se sisältö.

Mummi ei enää näe mitään, joten hän lauloi laulut ulkomuistista.

Miettikääpä miten tärkeäksi silloin muodostuu laulujen sisältö. Etenkin näin uskovan näkökulmasta.

Jos vanhuus tai sairaus vie näön ja kunto huononee niin, ettei pääse enää seurakuntaan.

Silloin on tärkeää muistaa ulkoa Raamatun sanaa sekä hengellisiä lauluja, joiden sanoissa on sisältöä.

Nykypäivän hengellisessä musiikissa on tullut muotiin se sama ilmiö, kuin maailman musiikissakin, että toistetaan muutamia lauseita koko biisin ajan. Sisältö jää harmittavan usein kapeaksi ja laihaksi, eikä niinkään virvoittavaksi, rakentavaksi ja evankelioivaksi. Toki on onneks myös useita poikkeuksia.

Kun taas puolestaan noi vanhat laulut mitä tänäänkin mummin kanssa lauloin... ne kertoivat Jeesuksen pelastustyöstä, riemusta, joka odottaa taivasten valtakunnassa ja siitä miten sinne pääsee. Osa sanoituksista on vanhoissa virsissä suoraan Raamatusta. Ihan timanttiset sanoitukset. Mummikin totesi kesken laulun joissain kohtiin sanoituksia, että niinpä!

Esim. Tän kuvissa näkyvän virren sanat.. wau. 

Tässä on itelläkin iso parannuksen teon paikka.. Nyt kun vielä näkö pelaa, niin on mahdollisuus lukea ja opiskella Sanaa.

27.11.2022 On muutamia kertoja, kun Jumala on puhunut mulle niin selvästi, että ei ole tarvinnut miettiä mikä on Jumalan tahto. Äsken kävi just näin.

Me ei uskovina saada kulkea ohi. Herra asettaa meiän tielle ihmisiä, joita Hän kutsuu.

Meiän tulee antaa kätemme ja jalkamme ja ittemme niissä tilanteissa Herran käyttöön.

Tulin konsertista. Pihalla yksin potki palloa nuori. Kiinnitin huomiota poikaan ja miten ihmiset valui konsertista autoilleen.

Mä kuljin ohi, vaikka Herra puhui mulle hiljaa kuiskaten: "Mene juttelemaan."

Kun istuin autoon kuulin: "Kuinka moni kristitty kävelee ohi!?"

Siinä hetkessä mä nappasin nuorteniltojen ja nuorisokahvilan flyerit kassista ja trakun ja ajoin autolla koulun pihalle. Vaihdoin nuoren kanssa muutaman sanan ja kutsuin mukaan seurakunnan nuortenohjelmiin. Nuori hymyili, mä hymyilin ja moikattiin heipat.

Toivottavasti Herra johdattaa ton nuoren nuorteniltoihin tai kahvilalle, ettei tarvii yksin enää pelata palloa.

Ps. Oli niin siunattu konsertti.❤✝️🙏