15.12.2022 Poikkesin töistä tullessa mummilla. Mummi oli löytänyt Kansanopiston laulukirjan vuodelta 1947. Mummi pyysi, että mä katson osaanko mä sieltä mitään lauluja, että lauletaan niitä yhdessä.

Löytyihän sieltä. Kirjan alku oli täynnä hengellisiä joululauluja ja vanhoja virsiä. Niitä me sitten laulettiin niin, että mummilta lopulta jo äänikin lähti.😅

Jäin miettimään sitä, miten tärkeitä laulujen sanoitukset on. Se sisältö.

Mummi ei enää näe mitään, joten hän lauloi laulut ulkomuistista.

Miettikääpä miten tärkeäksi silloin muodostuu laulujen sisältö. Etenkin näin uskovan näkökulmasta.

Jos vanhuus tai sairaus vie näön ja kunto huononee niin, ettei pääse enää seurakuntaan.

Silloin on tärkeää muistaa ulkoa Raamatun sanaa sekä hengellisiä lauluja, joiden sanoissa on sisältöä.

Nykypäivän hengellisessä musiikissa on tullut muotiin se sama ilmiö, kuin maailman musiikissakin, että toistetaan muutamia lauseita koko biisin ajan. Sisältö jää harmittavan usein kapeaksi ja laihaksi, eikä niinkään virvoittavaksi, rakentavaksi ja evankelioivaksi. Toki on onneks myös useita poikkeuksia.

Kun taas puolestaan noi vanhat laulut mitä tänäänkin mummin kanssa lauloin... ne kertoivat Jeesuksen pelastustyöstä, riemusta, joka odottaa taivasten valtakunnassa ja siitä miten sinne pääsee. Osa sanoituksista on vanhoissa virsissä suoraan Raamatusta. Ihan timanttiset sanoitukset. Mummikin totesi kesken laulun joissain kohtiin sanoituksia, että niinpä!

Esim. Tän kuvissa näkyvän virren sanat.. wau. 

Tässä on itelläkin iso parannuksen teon paikka.. Nyt kun vielä näkö pelaa, niin on mahdollisuus lukea ja opiskella Sanaa.