15.1.2023 Sanoilla voi rikkoa tai rakentaa. Jotkut sanat voivat olla balsamia haavoille ja toiset taas repiä ihmiseen haavoja.

Joskus vuosia sitten olin lääkärikäynnillä. Toimintaterapeutti oli suositellut mulle sormitukien hankkimista ja mainitsin asiasta tuolle mieslääkärille. Hän sanoi mulle tympeällä äänellä lauseen: "Miksi sä sellaiset haluat? Sittenhän vaan näytät vammaiselta."

Jäädyin ihan täysin, enkä osannut sanoa mitään.

Lopulta mua hoitava moniammatillinen työryhmä oli sitä mieltä, että mä todellakin tarvitsen ne sormituet toimiakseni arjessa. Joka sormeen ja joka niveleen, sekä myös  tuet rystysille molempiin käsiin.

Ton mieslääkärin lause vaan jäi jotenkin alitajuntaan.

Nyt kun oon palannut työelämään lasten pariin ja oon paremmassa kunnossa, on noi lääkärin sanat palannut mieleen.

En oo halunnut pitää sormitukia, koska ne herättää huomiota ja kysymyksiä. En halua ensimmäisenä selittää mun sairauksista ihmisille, kun en halua, että mun elämä on sairauskeskeistä ja kun mussa ihmisenä on paljon muutakin, kuin 6 diagnoosia.

Toisekseen mua on alkanut uudelleen ahdistaa nää mun sairaudet. Uskoontulon jälkeen oon joutunut käsittelemään näitä uudestaan, mutta uudesta näkökulmasta ja se on ollut vaikeeta.

Oon tuntenut itteni naisena vialliseksi. Ja sitähän mä olen. Ihan sekundaerää.

Selkeästi Herra on nyt laskenut muutaman uskovan ystävän sydämelle rohkaisun sanoja tähän liittyen ja ne on tuntuneet hyvälle.

Eilen koin Herran puhuvan ystäväni suulla. Hän sanoi, että: "Jokainen on tärkeä ja mittaamattoman arvokas juuri sellaisena kuin on ja sillä omalla paikallaan mihin Herra on asettanut"

Tänään sain toisen ystävän suusta jälleen kerran rohkaisun sanat käyttää sormitukia. Kiitos niistä sanoista.

Meillä itsellä voi olla unelmia elämämme suhteen. Jumalalla voi kuitenkin olla täysin eri suunnitelmat meiän elämän varalle.

Tärkeintä on luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän tietää jopa meitä itseämme paremmin, mitä me tarvitsemme elämässämme.

Hän haluaa meidän parasta.❤