2.9.2021 Ei tuu uni silmään. Tajusin tänään miten lähellä se lähtö voi olla meillä jokaisella. Uskovat puhuu usein siitä, miten he ovat valmiita jo lähtemään Herran luo. Tänään, kun mun auton konepellille meinasi osua iso villisika 80km tuntinopeudessa, mä ymmärsin, että mä en todellakaan ole vielä valmis lähtemään. 

Mun kuuluu kertoa pelastuksesta. Mä en halua, että yksikään mun läheisistä ja rakkaista jää kuulematta ilosanomaa. Ei. Mä haluan, että mahdollisimman moni sais kokea tän mitä mä uskoon tullessa oon kokenut. Ja mun tehtävä on myös auttaa ihmisiä välttämään sen, mitä mä koin ennen uskoon tuloa. Pelko, tuska, levottomuus, ahdistus, suru ja itsetuhoisuus voi oikeasti vaihtua sydämen rauhaan, jota ei oo koskaan aikasemmin tuntenut. ❤

Mä en ymmärrä miks me uskovat pidetään toi tieto vaan useimmiten itsellämme. Ollaan hiljaa ja salaa uskossa, eikä kerrota Jeesuksesta vahingossakaan kellekkään ettei vaan tuputeta. Se on väärin. Siitä pitää kertoa, jotta joku joka  voisi haluta ottaa Hänet vastaan, voisi myös saada sen kokea. Eihän ihmiset voi tietää mistä ne jää paitsi, jos siitä ei puhuta ääneen.

Ihminen sit ite päättää ottaako Jeesuksen elämäänsä vaiko ei. Mutta ainakin hälle olis siitä kerrottu lempeydellä ja lähimmäisen rakkaudella.😊❤

Sellaisilla yöllisillä pohdinnoilla kokeilemaan, josko nyt vihdoin  uni tulisi. Olen puhunut.