11.3.2023 Lähiaikoina mun elämässä on ollut käsiteltävänä asiana johtajuus ja vaikuttaminen.🤝🗣💯✍🤳

Oon työurallani ehtinyt olla myös johtoasemassa. Pienimuotoisesti, mutta kuitenkin..  Mulla oli siis muutaman vuoden ajan kauneusalalla 13 jälleenmyyjää.

Vaikuttaminen puolestaan tuli tutuksi, kun aloin tehdä sosiaalista mediaa työkseni. Markkinointiala syvensi ton puolen osaamista lisää.

Jumala on mulle uskoon tulon alusta asti puhunut siitä, miten suuri voima meidän kielellä on.👅 Se voi tuhota tai rakentaa. Se voi rikkoa tai rakastaa. Se voi olla totuudellinen tai täynnä valhetta ja vilppiä.

Oon joutunut paljon kasvamaan kipeälläkin tavalla sen suhteen mitä suustani (tai tässä tapauksessa kirjoittaessani sormistani) ulos päästän.

Rukoilen usein itelleni vartijaa huulilleni, kielelleni ja sormilleni, etten sanoillani loukkaa ennenkaikkea Jeesusta, mutta myöskään vaikutuspiirissäni olevia ihmisiä. Olen alkanut pyytää Jumalalta apua siihen, että sanani ja tekoni vois olla enemmän ja enemmän rakentavia, lohduttavia, auttavia, rakastavia... Ja joka päivä rukoilen, että Jumala pitäisi mut totuudessa.🙏

Ja sit taas huomaan, kuinka suuresta suustani tulee ulos möläytyksiä, kivuliaita satuttavia letkautuksia, joista en edes ymmärrä kuin vasta myöhemmin, että olen loukannut toista ihmistä.. Tai pahimmassa tapauksessa Jumalaa.🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️

Tää on esim. syy miksi mä harvemmin soitan ihmisille. Viesteihin pystyy paremmin miettimään sanojaan ja minimoimaan möläytykset.😬

Ja ai että se tuntuu pahalta, kun mokaa. Ihan jäätävän pahalta. Olen ihan tosi kova kuvainnollisesti ruoskimaan itteeni silloin, kun mokaan. Oon mestari itsesyytöksissä.💩😫😭

Mutta tän mokailun ohella oon oppinut myös pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. Antamaan anteeksi myös itelleni. Oon halunnut myös oppia virheistäni ja pyrkiä parempaan. Käytännössä se on tapahtunut kompuroiden.💢💥💫🤕

Lapsien kanssa työskennellessä oon oppinut, että mun arvo ei ole mun ulkoisissa ominaisuuksissa tai siinä mitä osaan, vaan mun arvo on siinä kuka mä olen.👇

Ja mä olen Jumalan lapsi. Kalliilla hinnalla lunastettu. Arvokas ja Jeesuksen veren ansiosta puhtaaksi pesty. Nimeltä kutsuttu. Pelastettu. Ja nämä riittävät.💕✝️💎🙏😊

👉 Ja nyt seuraa se koko totuus: mä olen oppinut nämä asiat, MUTTA kamppailen näiden kanssa silti ihan joka päivä. Varmasti elämäni loppuun asti.

Vaikka kuinka yrittäisin, niin mokaan jossain kohtaa varmasti. Tai unohdan arvoni Jumalan lapsena ja vajoan jälleen huonoon itsetuntooni ja vertaamaan itteeni maailman luomiin ihannestandardeihin.

Täällä somessa ja työelämässä (ja usein myös seurakunnan tilaisuuksissa) me nähdään toistemme elämästä n. 10 %. Se ei siis ole se koko totuus.

Juttelin hyvän ystäväni kanssa, joka oli seurannut tätä Facebook tiliäni ja langennut siihen samaan mihin itsekin välillä lankean. Nimittäin ajattelemaan, että se mitä somessa näkyy on koko totuus.

Ystäväni oli saanut minun elämästäni somen välityksellä mielikuvan, että elämäni on vain ns. Highlifea. Että ei mulla ole elämässä haasteita ja vaikeuksia.

Todellisuudessa mun elämässä on ollut vuosikymmeniä isoja haasteita, mutta en ole niistä kaikista somessa kertonut.

Torstaina opetuslapseuskoulussa, kun olin puhumassa seurakunnan edessä siitä, miten me aikuiset vaikutamme ja johdamme myös lapsien elämässä omalla esimerkillämme, sain palautetta.

Tuttuni vuosien takaa pyysi puheenvuoroa ja hän kertoi seuranneensa elämääni Facebookin välityksellä kaikessa hiljaisuudessa kaikkien näiden vuosikymmenten aikana ja miten mun uskoon tulon jälkeen nää mun kirjoitukset täällä on inspiroineet häntä. Olin ymmärtämättäni toiminut vaikuttajana henkilökohtaisen FB-tilini välityksellä.

Kuuntelin tuon tuttuni kauniita sanoja ja sitten mulla tuli itku. Siinä mä itkin mikrofoniin kaikkien edessä.🎙🥲

Ensinnäkin. Mä en osaa ottaa positiivista palautetta vastaan, koska mä en koe olevani sen arvoinen. Mun on helpompi puhua muille kauniita asioita heistä, mutta mä en oo tottunut kuulemaan tai ottamaan vastaan hyvää itsestäni.

Toisekseen. Mä päivitän somea usein, koska 

a. mulla on tylsää tai 

b. mulla on yksinäistä tai

c. oon jäänyt luuppaamaan someen, enkä osaa katkaista kierrettä. (vanha someaddiktio, josta koitan irtautua)

Kolmannekseen. Nää mun somepäivitykset on mun tapa prosessoida asioita. Mulla ei ole sitä kumppania tai perhettä, jonka kanssa keskustella tällaisista asioista.

Silloin, kun kirjoitin blogia mun sairastumisesta, mulla oli sama juttu. Se blogi oli mun tapa käsitellä sairastumista sekä toimia vertaistukena muille samassa tilanteessa oleville. Aattelin silloin, että jos se mun blogi auttaa yhtäkin ihmistä, niin sen blogin tavoite on saavutettu.

Ehkä nää mun uskoontulon jälkeiset Facebook ja Instagram päivitykset sekä Terveisin Hanna- blogin postaukset on sisältänyt samaa. Omaa prosessointia ja vertaistukea.

Halun kertoa Jeesuksesta ja siitä miten mä löysin lopulta rauhan. Halun lohduttaa, että vaikka elämä heittää kuraa niskaan, niin saadaan luottaa siihen, et Jeesus pitää huolen ja kantaa armollaan ja rakkaudellaan, kun me annetaan elämämme johtajuus Hänelle ja pyydetään anteeksi syntejämme ja mokailujamme ja halutaan sydämessämme pyrkiä pois niistä.

Ps. Iltapalaksi maustamatonta jugurttia, mökin mustikoita ja viime syksyn punaviinimarjoja porukoiden viinimarjapensaista sekä gluteenittomia kaurahiutaleita. Samalla kirjoitin ylös muutamat leipäreseptit äitin mulle tekemään keittokirjaan. Muuten... toi Metsämesi luomuhunaja on ihan törkeen hyvää. Sitä tekis mieli syödä suoraan lusikasta.🙈

Pps. Olen rajannut mun Facebookkia aika paljon. Kaikki kaverilistallani olevat eivät siis näe automaattisesti kaikkia julkaisujani, kuten esim. tätä julkaisua. Ihan vaan vinkkinä, jos mietit haluavasi jakaa hengellistä sisältöä somessa, mutta et uskalla vielä tulla kaikille Fb kavereillesi kaapista ulos uskovana ihmisenä.😉❤