2017 istuin ystäväni sohvalla, kun mulle tuli yhtäkkiä omituinen olo. Sitten alkoi kivut. Omat vaatteet tuntuivat ihoa vasten kuin nyrkin iskuilta. Siitä käynnistyi 4,5 vuoden päivittäinen kipuhelvetti. Kipukohtaukset oli ajoittain niin kovia, että huusin ja itkin sängyssä kivusta sikiöasennossa niin kauan, että lähti taju. Menetin terveyden, kävelykyvyn, harrastukset, ystävyyssuhteita, firman ja ammatin, talouden tasapainon ja lopulta se vei silloisen parisuhteenkin kunnon kriisiin, joka lopulta johti eroon.

SILTI

Mä pidän tota sairastumista ja kaikkea sitä seurannutta Jumalan siunauksena, josta oon kiitollinen. Jos mä en olisi sairastunut mä olisin omilla elintavoillani vienyt itseni ennenaikaisesti hautaan.

Mä olin työnarkomaani. Työ meni mulla kaiken edelle ja se vei lähes kaikki mun ajatukset. Mä poltin tupakkaa. Kävin viikonloppuisin viihteellä. Viihteellä käymiseen kuului reilut kännit, lisää tupakkaa ja yömyöhällä grillisafkaa sekä tietysti seuraavien päivien krapulaherkut. Mitä huonommin meni ja mitä suurempi stressi oli elämässä, sitä enemmän viihdyin myös roskaruuan, herkkujen ja sohvalla makaamisen parissa. Ruokarytmiä ei ollut ja liikuntakin alkoi kärsiä (tai sitten se meni ihan överifanaattiseksi).

Sairastuminen pysäytti. Kun menetti terveyden, ymmärsi sen merkityksen. Puhuin siitä paljon somessa silloin. Haaveilin, että jos joskus vielä pystyn kävelemään, niin alan säännöllisesti käydä kävelylenkeillä.

Lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön, laihdutin yli 20 kg, pistin ruokavalion kuntoon ja aloin pistää elämää järjestykseen. Kun tulin 2021 maaliskuussa uskoon ja kävin myöhemmin keväällä kasteella, kivut lähti. Huomasin, että pystyinkin kävelemään aiemman alle 10 metrin sijasta 1,5 tunnin kävelylenkkejä. Kiitin Jeesusta, joka oli parantanut kivuista ja nautin uudesta mahdollisuudesta.

Meni aikaa. Terveydestä alkoi tulla taas "uusi normaali". Unohtui kiitollisuus. Menneet oppiläksyt alkoi ajoittain unohtua. Tuli uusia huolia ja murheita.

Joulukuussa 2021 tuli kilpirauhasen liikatoiminta. Liikatoiminta saa aikaan sen että keho käy niin ylikierroksilla, että ei saa liikkua, jottei sydän leikkaa kiinni. Tuli sydänlääkkeet. Liikatoiminnassa aineenvaihdunta on niin ylivilkasta, että on myös koko ajan hirveä nälkä, mutta kaikki mitä pistää suusta sisään tulee heti ulos. Tää kaikki aktivoi vanhan syömishäiriön.

Kun kilpirauhaslääkitys alkoi auttaa, ahmiminen jäi. Liikunta oli kiellettyä. Voit kuvitella mitä se tekee painolle ja elimistölle muutenkin.

Sydänlääkitys saatiin lopettaa. Kunto oli pudonnut pohjalukemiin ja paino oli kivunnut lähes huippulukemiin. Olin palannut sohvalle ja vääriin ruokailutapoihin.

2023 kesällä alkoi sydänoireet ja rajut migreenikohtaukset. Ravasin sairaaloissa ambulanssilla ja omalla kyydillä. Pelkästään juhannusvapailla 6 kertaa. Lääkäri löysi sivuäänen ja happivajeen sydämestä. Puhuttiin flimmeristä ja sydämen vajaatoiminnasta. En saanut siltikään tehtyä muutosta elämäntapoihin.

Nyt kahden viikon sisällä Jumala on tuonut mun eteen kaksi ihmistä, jotka kamppailee elämästään. Heillä molemmilla sydän täynnä tukoksia. Toisen kanssa juttelin tänään elämäntavoista ja niiden merkityksestä. Siinä hetkessä näin miten saatana toimii.

Saatanan ovelimpia suunnitelmia on se, että ihminen itse tuhoaa itsensä omilla huonoilla elämäntavoillaan.

Se sai mut heräämään.

Kun pääsin kotiin mä tiesin, että mun kuuluu lähteä lenkille. Yhtäkkiä alkoi hirveästi väsyttämään ja sattumaan vatsaan. Olis tehnyt mieli jäädä sohvalle päikkäreille.

En jäänyt.

Vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja lähdin takapihan metsään. Ja vitsi miten kivaa mulla oli. Alussa sydän oireili jonkun aikaa, mutta siinä ylistyslauluja laulamalla olo alkoi helpottaa ja hyvä hiki ja puna nousi naamalle. Muistin miten kivaa liikunta luonnossa oli.

Niin... Ja se väsymys ja vatsakipu lähti kun painoin ulko-oven kiinni perässäni lähtiessäni lenkille.

Nää kuvat on mun kotinurkilta. Miettikää miten kaunista Suomen luonnossa on. Jopa ihan tässä kaupunkiympäristössä. Jumala on luonut meille tän kaiken. Nautitaan siitä ja pidetään siitä hyvää huolta.

Ja pidetään itestämme ja terveydestämme huolta. Meillä ei oo kuin tää keho ja tää yksi elämä.