9.6.2023 Apua!😂 Laitoin muutamille sukulaisille ja lapsuusajan ystäville viestiä, jossa pyysin kuvailemaan muutamalla sanalla millainen olin lapsena. Tää siis yhtä lääkärireissua varten.

Aloin pohtimaan mun lapsuutta ja etenkin sitä meiän naapuruston lasten jengiä missä kasvettiin lapsuus.

Yhtäkkiä mun muistin syövereistä alkoi pulputa tapahtumia reilusti jopa ajalta ennen kouluikää ja nyt mä nauran täällä yksin ääneen.😆

Mä muistin mm. naapurin veljekset, joilla oli tapana tunkea kolikoita neniinsä ja muistin kuinka skabailtiin siitä, kuka saa tungettua isoimman kolikon nenäänsä.😂

Ja kuinka yksi meistä söi muurahaisen. En muista oliko tässä jotain "ei oo pokkaa"- tyylistä yllyttämistä, mutta muistan kuinka olin vaan, että: 😳 ja WAU!!! , kun kaveri söi muurahaisen. Se teki sillon vaikutuksen. 😂😆

Voihan lapsuusmuistot.🙈

Oi Jeesus! Kiitos näistä muistikuvista ja mielikuvista!😅🤭

10.6.2023 Tänään kun olin aamulla rukouksessa, mä pyysin, että Jumala puhuis mulle jostain sellaisesta asiasta, josta Hän haluaa mulle puhua.

Mulle nousi mieleen vielä toi poikaporukka, jossa lapsuus vietettiin ja josta eilen tänne lapsuusmuistoja päivitin.😊

Mun mieleen palasi meiän "rypäsy"- harjoitukset.🙈

Rypäsy oli siis sitä, että otettiin juoksuvauhdit, joista heittäydyttiin polvilleen maahan. Ja mitä kovemmat vauhdit ja parempi rypäsy, sen pidemmän liu'un sai polvillaan tehtyä.😅

Tätä me tehtiin siis myös talvella lumessa ja jäässä, mutta noi harjoitukset muistan olleen kesällä sateen jälkeisellä vähän kuraisella hiekkatiellä. Meillä oli kaikilla farkut jaloissa ja muistan miten housunpolvet meni siinä harjoitellessa kuraiseksi ja rikki.

Silti mä en muista koskaan äitin valittaneen meiän rypäsyharjoituksista, vaan salli niiden jatkua, vaikka se tiesikin hänelle likapyykin pesua ja rikkinäisten housunpolvien paikkausta.

Rypäsy saattoi myös sattua, jos ei osannut tekniikkaa oikein tai jos jalkojen alle sattui osumaan terävä kivi. Tärkeintä oli kuitenkin rohkeus rypästä.

Tänään tossa rukoillessa ymmärsin, että elämässäkin me tehdään asioita ja välillä "rypästään" oikein kunnolla. Kun Jeesus on mun kanssa, mä voin luottaa siihen, että "rypäsyn" jälkeen Hän nostaa lopulta ylös, pesee mut puhtaaksi synneistä ja paikkaa sen mikä mussa on rikki mennyt.

Ja, että Hän sallii sen meille, jotta me opittaisi niistä rypäsyistäkin tärkeitä oppeja elämään.

Siunattua viikonloppua just sulle.😊❤